AfL-strategiat: käytännön lista ala- ja yläkouluun

Useimmat brittiopettajat ovat istuneet koulutuspäivän (INSET) osion oppimista tukevasta arvioinnista (assessment for learning, AfL). Moni lähti kotiin kasa laminoituja liikennevalokortteja kädessään ja epämääräinen tunne siitä, että AfL tarkoittaa tunnin tavoitteen (WALT, ”We are learning to”) kirjoittamista taululle. Taustalla oleva tutkimus on hyödyllisempää kuin se. Oppimista tukevan arvioinnin strategiat, lyhyesti AfL-strategiat, ovat viisi tapaa, joiden avulla saat tunnin aikana selville, mitä oppilaat ymmärtävät, ja muutat sen perusteella sitä, mitä teet seuraavaksi.

Tämä lista käy läpi viisi keskeistä strategiaa yksi kerrallaan ja antaa kustakin kaksi AfL-esimerkkiä, toisen alakouluun ja toisen yläkouluun tai lukioon, joita voit kokeilla jo huomenna. Jokainen osio päättyy huomioon työmäärän pitämisestä kohtuullisena, koska strategia, joka lisää tunnin korjaamista joka ilta, ei kestä helmikuun lomaan asti.

Mistä viisi AfL-strategiaa ovat peräisin

Käsite syntyi Paul Blackin, Dylan Wiliamin ja Assessment Reform Groupin työstä 1990-luvun lopulla. Jos haluat taustaa formatiivisesta arvioinnista sinänsä, selkeä oppaamme formatiiviseen arviointiin käsittelee sen, joten tämä kirjoitus siirtyy suoraan käytäntöön.

Lyhyessä vuoden 2006 artikkelissaan Assessment for learning: why, what and how? Wiliam tiivistää perusajatuksen: näyttöä siitä, mitä oppilaat ovat oppineet, käytetään opetuksen mukauttamiseen heidän tarpeisiinsa. Hän luettelee viisi keskeistä strategiaa:

1. Oppimistavoitteiden ja onnistumisen kriteerien selkeyttäminen ja jakaminen oppijoiden kanssa
2. Toimivien luokkakeskustelujen, tehtävien ja harjoitusten rakentaminen niin, että ne tuovat esiin näyttöä oppilaiden osaamisesta
3. Palaute, joka vie oppijoita eteenpäin
4. Oppilaiden aktivoiminen oman oppimisensa omistajiksi (itsearviointi)
5. Oppilaiden aktivoiminen toistensa oppimisen tueksi (vertaisarviointi)

Hän kirjoittaa myös, että keskittyminen mihin tahansa näistä viidestä on jo sinänsä tehokasta. Kiireiselle opettajalle tällä on merkitystä. Kaikkia viittä ei tarvitse ottaa käyttöön kerralla.

AfL-strategiat käytännössä: esimerkkejä ala- ja yläkoulusta

1. Oppimistavoitteet ja onnistumisen kriteerit

Tavoitteena on, että oppilaat tietävät ennen aloittamista, mitä he opettelevat ja miltä hyvä työ näyttää. Jokaisen tunnin alussa vihkoon kopioitu oppimistavoite harvoin saa tätä aikaan. Hyvän työn näyttäminen saa.

Alakoulu (Year 4 eli 8–9-vuotiaat, kirjoittaminen). Ennen kuin oppilaat kirjoittavat tapahtumapaikan kuvauksen, laita taululle rinnakkain kaksi lyhyttä kappaletta. Toinen on latteaa tekstiä, toinen käyttää laajennettuja substantiivilausekkeita ja vertausta. Kysy luokalta, mitä toinen kappale tekee, mitä ensimmäinen ei tee. Kirjoita heidän vastauksensa onnistumisen kriteereiksi, heidän omin sanoin.

Yläkoulu (Year 10 eli 14–15-vuotiaat, luonnontieteet). Ennen kuuden pisteen osmoositehtävää näytä kolme nimetöntä viime vuoden vastausta, jotka saivat 2, 4 ja 6 pistettä. Parit asettavat ne järjestykseen ja kertovat, mikä erottaa kunkin seuraavasta. Arviointiohje alkaa nyt merkitä heille jotain.

Työmäärä: laadi kriteerit kerran ja käytä niitä koko jakson ajan. Jos korjaat töitä niiden pohjalta myöhemmin, käytä samoja sanoja, jotta oppilaat näkevät yhteyden.

2. Keskustelu ja kysyminen

Tässä strategiassa on kyse kysymyksistä ja tehtävistä, jotka näyttävät, mitä jokainen oppilas ajattelee, eikä vain sitä, mitä kolme innokkainta viittaajaa ajattelee. Yksi hyvin rakennettu kysymys voi kertoa enemmän kuin kymmenen nopeaa.

Alakoulu (Year 2 eli 6–7-vuotiaat, matematiikka). Kysy: ”Kumpi on suurempi, 1/3 vai 1/4?” Jokainen oppilas kirjoittaa vastauksen minitaululle ja nostaa sen ylös, kun lasket kolmeen. Jos joukko tauluja sanoo 1/4, ”koska 4 on suurempi kuin 3”, tiedät tarkalleen, mitä pitää opettaa uudelleen, ja tiedät sen jo ensimmäisten kymmenen minuutin aikana.

Yläkoulu (Year 8 eli 12–13-vuotiaat, historia). Esitä monivalintakysymys, jonka jokainen vaihtoehto on syy, jonka oppilaat usein antavat. ”Mikä oli tärkeintä Vilhelmin voitossa Hastingsissa?” ja vaihtoehtoina tuuri, Haroldin väsynyt armeija, teeskennelty perääntyminen ja paremmat aseet. Oppilaat sitoutuvat yhteen vaihtoehtoon ja puolustavat sitten valintaansa pareittain, ennen kuin sinä sanot mitään.

Korjaamista: ei lainkaan. Näyttö on näkyvillä luokassa, ja toimit sen pohjalta heti. Kirjoita yksi tai kaksi saranakysymystä tuntisuunnitelmaasi, jotta sinun ei tarvitse keksiä niitä lennosta.

3. Palaute, joka vie oppijoita eteenpäin

Hyvä palaute antaa oppilaalle jotain tehtävää, ja oppilas tekee sen. Pelkkä arvosana tai ”hyvää työtä, jatka samaan malliin” ei anna mitään, minkä pohjalta toimia.

Alakoulu (Year 5 eli 9–10-vuotiaat, matematiikka). Sen sijaan että merkitsisit jokaisen vastauksen, laita piste sen rivin viereen, jolla menetelmä ensimmäisen kerran menee vikaan, ja kirjoita alareunaan ”3 on väärin, etsi ne”. Oppilas tekee ajattelutyön.

Lukio (Year 12 eli 16–17-vuotiaat, englanninkielinen kirjallisuus). Palauta esseet ilman marginaalikommentteja. Kirjoita taululle neljä numeroitua tavoitetta luokalle ja jokaisen esseen viereen vain numero. Oppilaat etsivät oman tavoitteensa ja kirjoittavat tunnilla yhden kappaleen uudelleen sen pohjalta.

Työmäärä: Iso-Britannian opetusministeriön (Department for Education) Marking Policy Review Group linjasi, että korjaamisen pitää olla merkityksellistä, hallittavaa ja motivoivaa. Koko luokalle annettu palaute ja koodit voivat täyttää kaikki kolme, kunhan oppilaat toimivat niiden mukaan. Jätä aina tuntiaikaa oppilaiden vastaamiselle, muuten palaute menee hukkaan.

4. Itsearviointi

Itsearviointi on usein viidestä strategiasta vaikein saada käyntiin, ja se maksaa vaivan takaisin. Oppilaat, jotka osaavat arvioida omaa työtään, lakkaavat odottamasta, että sinä kerrot, onko se oikein.

Alakoulu (Year 6 eli 10–11-vuotiaat, lukeminen). Luetun ymmärtämisen tehtävän lopuksi oppilaat merkitsevät tähdellä kysymyksen, joka oli heistä vaikein, ja kirjoittavat yhden lauseen siitä, miksi. Sinä luet tähdet, et koko sivua.

Yläkoulu (Year 11 eli 15–16-vuotiaat, matematiikka). Ennen harjoituskoetta oppilaat arvioivat varmuutensa aihelistan jokaisesta aiheesta asteikolla 1–3. Kokeen jälkeen he vertaavat arviotaan todellisiin pisteisiinsä. Moni löytää ainakin yhden aiheen, jonka luuli osaavansa mutta ei osannutkaan, ja se on paljon parempi kertauslista kuin mikään, jonka sinä antaisit.

Työmäärä: itsearvioinnin pitäisi säästää aikaa, ei lisätä sitä. Jos tähdet ja arviot kertovat, kuka tarvitsee apua, voit kohdistaa palautteesi sen sijaan, että kirjoittaisit saman kommentin kolmekymmentä kertaa.

5. Vertaisarviointi

Oppilaat voivat opettaa toisilleen paljon, mutta vain jos he tietävät, mitä etsiä. Ilman selkeitä kriteerejä vertaisarviointi muuttuu muotoon ”hyvä on” ja hymiö.

Alakoulu (Year 3 eli 7–8-vuotiaat, käsiala tai oikeinkirjoitus). Parit vaihtavat vihkoja ja tarkistavat vain yhden asian, esimerkiksi ison alkukirjaimen jokaisen lauseen alussa. He laittavat pienen lyijykynämerkin kohtaan, josta se puuttuu. Kirjoittaja korjaa sen.

Yläkoulu (Year 9 eli 13–14-vuotiaat, maantieto). Harjoituskoevastauksen jälkeen anna pareille arviointiohje ja lauseenalku: ”Sait tämän pisteen, koska… Saadaksesi seuraavan pisteen sinun pitää…” Jokaisen oppilaan on kirjoitettava yksi konkreettinen ehdotus ennen kuin hän palauttaa työn.

Sinun aikasi: tarkista otos vertaiskommenteista, ei kaikkia. Viisi vihkoa tuntia kohden riittää näkemään, ovatko kriteerit selkeät.

Miten AfL-strategiat toimivat ilman lisäkorjaamista

Suurin uhka AfL:lle useimmissa kouluissa on työmäärä. Yllä olevilla ideoilla on yhteinen kaava: näyttö kerätään tunnilla, ja sen pohjalta toimitaan tunnilla. Paperi toimii tähän yhä hyvin. Minitaulut, sormilla näyttäminen ja nopea vilkaisu olan yli ovat vaikeita voittaa.

Näytöstä on apua, kun luokka on suuri tai kun haluat tallenteen siitä, kuka vastasi mitä. LearnWorklyn livenäkymässä jokainen oppilas vastaa kannettavalla, tabletilla tai puhelimella, ja vastaukset täyttävät ruudukon sitä mukaa kuin he työskentelevät.

Yllä olevassa arvosananäkymässä Danielilla on kolme punaista solua ja Gracen ensimmäinen vastaus on väärin. Heidän luokseen menet ensin. Keltaiset solut ovat avoimia vastauksia, joita sinun pitää arvioida. Kaikki, millä on vastausavain, on jo tarkistettu puolestasi, joten korjausaikasi kuluu töihin, jotka tarvitsevat opettajaa.

Tämä sopii myös strategiaan 2. Yleisten väärinkäsitysten varaan rakennettu monivalintakysymys antaa sinulle saranakysymyksen tuloksen sekunneissa. Piirustuskysymys näyttää oppilaan välivaiheet, ei pelkkää vastausta. Kaikki 13 kysymystyyppiä, myös piirustus, ääni ja arviointikriteereillä arvioitava vapaa vastaus, ovat jokaisessa paketissa, myös ilmaisessa. Kun haluat käsitellä vastauksia koko luokan kanssa, laita Piilota nimet päälle ennen kuin näytät ruudun taululla, niin työt muuttuvat vertaiskeskustelun aineistoksi kenenkään joutumatta nolatuksi.

Mistä aloittaa

Valitse yksi viidestä strategiasta ja anna sille puoli lukukautta. Strategia 2 on useimmille opettajille helpoin ensimmäinen askel, koska se ei vaadi korjaamista ja muuttaa tunnin seuraavat kymmenen minuuttia heti. Kun saranakysymykset tuntuvat rutiinilta, lisää strategia 3 ja korvaa kirjalliset kommentit koodeilla ja koko luokan palautteella. Itse- ja vertaisarviointi tulevat viimeisinä, kun oppilaat ovat nähneet tarpeeksi hyviä töitä osatakseen arvioida niitä.

Pidä se pienenä ja pidä se käynnissä. Yksi kysymys, joka näyttää, mitä koko luokka ajattelee, joka tunti esitettynä, tekee enemmän kuin kokonainen AfL-linjaus, jonka noudattamiseen kenelläkään ei ole aikaa.